Historia
Osa 1 Caravan karkkila Historia
Osa 2 Caravan karkkila historia
Osa3 Caravan Karkkila historia
SFC-Karkkila yhdistyksen historia
Liitossa oli 1979 35 jäsenyhdistystä.
Loppuvuodesta perustettiin vielä neljä uutta yhdistystä, jotka liitto hyväksyi jäseniksi vasta seuraavan vuoden puolella. Yksinäistä oli Karkkilan seudun yhdistys.
Vuonna 1979 uusia karavaanareita kirjattiin Karkkilassa lähes saman verran kuin siihen asti yhteensä.
Karkkilalaiset olivat hankkineet useita vaunuja ja muualta oli muuttanut jo aikaisemmin järjestäytyneitä karavaanareita. Tästä joukosta löytyi tarvittava halu ja kyky oman yhdistyksen perustamiseen.
Vuotinaisten leirikeskuksessa pidettiin 21.10.1979 klo 14.30 kokous, jossa lausuttiin Karkkilan seudun yhdistyksen alkusanat.
Mukana oli viisi perhettä: Heleniukset, Kemppaiset, Saariset, Tammistot ja Turuset. Kokouksen puheenjohtajana toimi Otto Turunen, sihteerinä Kari Helenius sekä pöytäkirjan tarkastajina Sakari Kemppainen ja Jukka Tammisto.
Vuotinaisissa tehtiin päätös Karkkilan seudun yhdistyksen perustamisesta.
Yhdistyksen puheenjohtajaksi valittiin Sakari Kemppainen, sihteeriksi Kari Helenius, jäsenkirjuriksi Soile Passi, taloudenhoitajaksi Anneli Saarinen sekä muiksi johtokunnan jäseniksi Jukka Tammisto ja Otto Turunen.
Puheenjohtaja valtuutettiin hoitamaan perustamiseen liittyvät asiat Matkailuvaunuliitto SF-Caravanin kanssa. Puheenjohtaja pani toimeksi. Heti perustamiskokousta seuraavana päivänä liiton varapuheenjohtaja Reijo Numminen lähetti puheenjohtajalle yhdistykseen perustamiskirjan ja sääntöjen mallit ja sekä ehdotti yhdistyksen nimeksi esim. Karkkilan seudun Matkailuvaunuyhdistys SF-Caravan, tai jotain vastaavaa.
Yhdistyksen virallinen perustava kokous pidettiin torstaina marraskuun 1. päivänä 1979 alkaen klo 19 Karkkilan Säästöpankin saunatuvassa.
Kaikki perustajajäsenet olivat jo ennestään jonkin matkailuvaunu yhdistyksen jäseniä.
Matti ja Otto Turunen (11163), Jukka Tammisto (11311), Esko ja Anneli Saarinen (9823), Soile Passi (13086), Kari Helenius (4877) ja Erkki Suominen (5116) sekä liiton edustajana Reijo Numminen (716). Kokous perusti yksimielisesti Karkkilan seudun Matkailuvaunuyhdistys SFCaravanin, hyväksyi yhdistyksen säännöt liiton mallisääntöjen mukaisesti ja päätti ilmoittaa yhdistyksen yhdistysrekisteriin.
Perustamisasiakirjan allekirjoittivat Sakari Kemppainen, Soile Passi, Kari Helenius, Anneli Saarinen, Otto Turunen, Jukka Tammisto ja Erkki Suominen, yksi kustakin mukana olleesta vaunukunnasta.
Yhdistyksen hallituksen puheenjohtajaksi yhdistysrekisteriin tehtyyn ilmoitukseen merkittiin Sakari Kemppainen, varapuheenjohtajaksi Otto Turunen ja muut viisi allekirjoittajaa hallituksen jäseniksi.
Rekisteröimisen käytännön toimet hoiti Reijo Numminen.
Oikeusministeriö hyväksyi yhdistyksen merkittäväksi yhdistysrekisteriin runsaan vuoden kuluttua, 7.11.1980.
Yhdistys liittyi jäsenyhdistykseksi Matkailuvaunuliitto SFCaravan ry:hyn, joten nimessä saatiin käyttää liiton suostumuksella yhdistelmää ”SF-Caravan”.
Karkkilan seudun Matkailuvaunuyhdistys SF-Caravan ry:n kotipaikaksi tuli Karkkila.
Yhdistyksen toiminta-aluetta ei säännöissä määritelty, vaan toiminta-alueen määrääminen tarvittaessa jätettiin mallisäännön mukaisesti liiton liittokokouksen tehtäväksi.
Yhdistyksen varsinainen toimialue on koko ajan ollut Karkkila, Nummi-Pusula ja Vihti, mutta myös muualla asuvat ovat voineet liittyä jäseniksi.
Karkkilan yhdistys hyväksyttiin liiton jäseneksi alustavasti liiton kevätkokouksessa 1980, mutta virallisesti vasta syyskokouksessa 23.11.1980. Yhdistyksen nimi muuttui 9.5.1990 tehdyssä sääntötarkistuksessa SF-Caravan Karkkila r.y.:ksi.
Yhdistyksen sääntöjen mukaan yhdistyksen tarkoituksena on edistää jäseninään olevia matkailuvaunun tai matkailuauton käyttäjien yhteisiä pyrkimyksiä sekä toimia yhteistoiminnan ylläpitäjänä jäsentensä ja jäsentensä perheitten kesken.
Karkkilan yhdistys on jo perustamisvaiheista lähtien pitänyt tiivistä yhteyttä valtakunnalliseen liittoon. Tämä on uonnollista, koska pienelle yhdistykselle ja sen jäsenille liiton tarjoamista palveluista koituu mitä suurin hyöty. Suuren yhdistyksen on helpompi järjestää itse palveluja jäsenilleen.
Yhdistys on osallistunut Etelä-Suomen yhdistysten yhteistyöelimen ESMY:n